Tämän kuun 12 päivä maan hallitus esitteli työllisyyspakettinsa. Paljon sen asioista jäi esittelyvaiheessa tarkentumatta, mutta isossa kuvassa pyrkimys on selvästi pyrkiä vähentämään kynnyksiä työllistymisen tieltä. Tavoite on hyvä. Työelämän pelisääntöihin kirjatut normit ovat olleet tarkoitukseltaan hyviä, mutta liian suuressa normituksessa käy helposti niin, että lapsi menee pesuveden mukana. Jos rehellinen työnantaja tai kansalainen edes harkitsee työsuoritteen tekemistä ”pimeänä” byrokratian välttämiseksi, kertoo se yleensä enemmän byrokratiasta kuin väärintekijöiden moraalista.
Hallituksen listalla työttömyyden kimppuun käydään kannustinloukkojen purkamisella, työttömyysetuuksien joustavammalla käytöllä oman tilanteen edistämisessä, työllisyyspalveluiden uusilla toteutusmalleilla, kasvuyrittäjyyden työllisyysohjelmalla, itsensä työllistämisen helpottamisella ja työnäytepalvelulla. Kaikki muu tuntuu ihan loogiselta ottaen huomioon hallituksen kokoonpanon ja hallitusohjelman ”hengen” työllisyyden edistämisessä. Herää kuitenkin kysymys, että mikä ihmeen työnäytepalvelu?
Jos työnäytepalvelussa tarkoituksena on esitellä uutuutena malli, jossa työtön voi käydä yrityksessä näyttämässä omaa osaamistaan, niin vastaavia ”uudistuksia” on löydettävissä enemmänkin. Miten olisi esimerkiksi ”koulutuspolkupalvelu”? Eli jos työttömän osaaminen ei riitä, niin hänen olisi mahdollista hakeutua koulutukseen ja kehittää sitä kautta osaamistaan. Tai voisiko olla tarvetta ”Oma ura selväksi ”-palvelulle? Jos työtön (esim. nuori) ei olisi ihan varma, mihin ammattiin kouluttautua, niin hän voisi mennä testattavaksi asiantuntijalle. Tämä asiantuntija (nimi ke voisi olla vaikka ammatinvalinnanohjaaja) sitten ohjaisi valitsemaan oikean koulutuspolun.
Ehkä kyse työnäytepalvelussa on enemmän siitä, että aikaisempi ”työkokeilupalvelu” on ollut vahvan normittamisen kourissa viime vuosina. TEM on halunnut lakiuudistuksissaan linjata työkokeilun käytettäväksi silloin kun työpaikasta tai työllistymismahdollisuudesta on ollut selkeä näky. Enää ei ole ollut mahdollisuutta käyttää työkokeilua periaatteella ”kyllä tämä kotiolot voittaa”. Tästä johtuen näissä tilanteissa työttömät ovat olleet pakotettuja käyttämään muita mahdollisuuksia. Yleisintä taitaa olla kuntouttava työtoiminta. Sitä taas ei ole voinut käyttää yrityksissä. Sen sijaan, että olisi jouduttu huopaamaan, niin nimettiinkin vene uudelleen.
En ole henkilökohtaisesti hirmuisen ilahtunut tästä kehityksestä, että samalle lapselle annetaan monta nimeä ja TE-toimistoissa ja muualla olevat asiakasohjaajat yrittävät muistaa keinotekoisia perusteluja palvelumallien eroille. Kaikki varmaankin muistavat taustaperustelut sille, miksi jossain vaiheessa lanseerattiin ”työelämänvalmennus” vaikka käytössä oli jo ”työharjoittelu”. No jossain vaiheessa tämä taustaperustelu varmaankin unohdettiin, kun haluttiin yksinkertaistaa asioita ja siirryttiin nykykäytäntöön, jossa palvelunimikkeinä ovat vain työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta.
Oma kriittisen arvioinnin paikka on myös siinä, että näyttää olevan vaikeaa löytää toimiva linja työsopimusten ulkopuolella teetätettävän työn säännöistä. Jos linjaus on löyhempi, niin sitä käyttävät väärin työnantajat, työttömät ja asiakasohjausta tekevät tahot. Jos taas linjaus on tiukempi, niin virta meinaa pysähtyä kokonaan. Tämä ongelma ei helpotu sillä, että samaa asiaa monistetaan uusille nimille ja kuvitellaan sen jälkeen kaikkien olevan tyytyväisiä. Tynnyrin vesi lähtee valumaan sieltä, missä reunalauta on matalimmalla. Näin on aina ollut.
Tätä kirjoittaessa työnäytepalvelun sisältöön en ole täysin päässyt tutustumaan. Ehkä ideassa on jotain, jota vastaavissa konsepteissa ei ole aikaisemmin ollut. Jos näin on, niin asiaan palataan varmasti myöhemmin.
