Hallituksen esitykset työllisyyden edistämiseksi sisältävät keinoja, joita on helppo kuvata ”keppilinjan” jatkumisena. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentäminen, koeajan pidentäminen ja pitkään työttömänä olleen määräaikaisen työsopimuksen mahdollistaminen ilman erillistä perustelua ovat keinoja, joiden luonne on hyvin patistava.
Työttömien työllistämistä läheltä seuraavana voi ensiarviona sanoa, että kyllä toimenpiteillä varmaan vaikutusta on. Ei käy kieltäminen, että joskus työttömän työnhakijan perusteluja omalle toiminnalleen kuunnellessa tulee mieleen, että nykyistä systeemiä myös hyväksikäytetään. Toisaalta on myös niitä työttömiä, joiden kohdalla lupaukset työllisyyden parantumisesta eivät millään tavalla ole realistisia hänen omalla kohdallaan. Näissä tilanteissa keppi ei auta vaan ainoa vaikutus on tilanteen vaikeutuminen entisestään.
Pidän kuitenkin myönteisenä sitä, että esitetyt toimenpiteet kohdistavat vaikuttavuutensa siihen työttömään työvoimaan, jonka kohdalla uhka työmarkkinoilta pois luisumiseen on todellinen. Kaikkia työttömiä uudistukset eivät siis auta, mutta joidenkin kohdalla pitkäaikaiset vaikutukset voivat hyvinkin olla myönteisiä. Esimerkiksi työsopimuslain velvoite perustella määräaikainen työsuhde erikseen on ajatukseltaan hyvä, mutta se on kuitenkin nostanut kynnystä palkata työtön työnhakija.
On myös todennäköistä, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentäminen vaikuttaa osaan työnhakijoista siten, että huoli omasta toimeentulosta aikaistuu ja motivaatio työnhakemiseen lisääntyy. Harmillista osa työttömäksi joutuneista on kerinnyt tässä vaiheessa jo menettää toivoa omasta työllistymisestä ja työttömyysturvan heikennys otetaan vastaan vääjäämättömänä kohtalona.
Koeajan pidentämisen merkitystä on vaikea ymmärtää. Nykyinen käytäntö koeajan suhteen on mielestäni ollut täysin riittävä. Ongelma ei ole niinkään siinä, ettei neljässä kuukaudessa kerkeäisi saamaan käsityksen niin työntekijästä kuin työpaikastakin. Ennemminkin on kyse siitä, ettei kyseiseen koeaikajaksoon kiinnitetä riittävästi huomiota. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei uuden työntekijän tehtävänantoihin kiinnitetä riittävästi huomiota, jotta olisi riittävästi eväksiä tehdä päätös joko työsuhteen jatkumisesta tai sen purkamisesta.
On siis hyvin todennäköistä, että esitetyt toimenpiteet ovat vaikutuksiltaan sekä myönteisiä että kielteisiä. Toivomme enemmän sitä myönteistä.
